10/08/2015

ALKOHOLITTOMUUS



 Oon seurannu kroppaani tässä kohta kakskytkuus vuotta, huh, ja jestas mä oon laittanu sen koville välillä,
on ollu alkoholi, juhliminen, työnarkomania, masennuslääkkeet, itsetunto ongelmat, akne, ja mitä muuta, oon vaatinu kropaltani helvetisti. Silti joka aamu se koittaa jeesata mut uuteen, parempaan päivään.

 Suomalainen kun olen, ja suomalaisen alkoholinkäytön oppineena, ei ole paha juoda iltakaljaa kavereiden kanssa, joka ilta, tai bailata pikkutunneille viikonloppuisin pitkän viikon jälkeen.
Tai kun teet töitä niin suuria määriä kolmessa eri firmassa yhtäaikaa, että se siideri on sun rentoutumiskeino
siellä aamuneljän aikaan kun oot saanu päivän päätökseen, ennenkun venaat aamuherätystä seiskalta.

 Rankkaa? Jep. Mutta mun elämä muuttukin kerta laakista, mies tuli kuviohin, tai onhan noita ollu aiemminkin, mutta nyt tuli
mies, jonka kanssa lapset ei enää ole vaan huutavia kaasusammuttimen kokosia ärsyttäviä olentoja.
Jonka kanssa suunnittelet mitä ruokaa haluat hää menuusi. Kaikki muuttui, muuttui myös alkoholin käyttö.

 Mikä tärkeintä, minä en muuttanut sitä, eikä todellakaan kukaan muukaan, se muuttui.  

Ruokaviini muuttui veteen, koska niin vain kävi, ilta kaljat ja siiderit muuttui teehen, koska niin vain kävi.
Kroppa alkoi menettää perus pöhötys turvotuksensa ja voin paljon paremmin, nautin peilikuvastani nykyään enemmän.
Tiedän että voin paremmin, ilman alkoholia. En ole kuitenkaan kieltänyt itseltäni mitään, mennessämme ulos, tilaan veden automaattisesti, koska jestas 47 astetta lämmintä, kuka haluaa bissee ?-ajattelen, se väsyttää ja janottaa kahta kauheemmin.

 Kunnes eilen, meillä oli tapaaminen meidän tulevan yhteistyökumppanin kanssa, jonka jälkeen pyörähettiin paikallisen suomiravintolan avajaisiin, se ahdistus, ihmisiä jokapuolella, jokatoinen tietää ja jokatoinen luulee tuntevansa sinut, kaikki halaa ja kuinka ihana taas nähdä liipalaapaa. Mitä mä ajattelen samaan aikaan? En pysty hengittämään miten paljon jengiä.
 Tiskillä en osannu sanoo kun kolme pientä olutta, Suomi-baarissahan tässä ollaan. Ei se hyvää ollut mutta ''juodaa nää nopeesti ja lähetään jooko ?'' -Joo todella. Oli vastaus.

Teimme lähtöä mutta meille oli tulossa jo toiset oluet, ja no, epäkohteliasta tai ei, join siitä puolet, puolentoista pienen kaljan jälkeen  (3dl) olin pökerryksissä, mutta mulla oli hauskaa!
Ei ahistanu, mutta ei se harmittanutkaan, ajattelin että eihän tätä suunniteltu, enkä minä tästä nyt varmaan menehdy, kuten todettu kroppani on ollut kovilla.

Joten aion kyllä jatkossakin hairahtaa, nauttia sen oluen tai kaksi ja etsiä seuraavaan tekstiin punaisenlangan.

Adios Chicos ! <3 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti