10/23/2015

SALAISUUS

Oon kelannu muutaman kerran miks joka ratkasuun pitää kehittää aina joku ongelma.

Mä en nyt tavallaan viiti eritellä sen kummemmin kun että esimerkiksi jos joku asia mitä olet ajatellu ei menekkään ihan just niin, se asunto, koulupaikka tai ihmissuhde.
Sillä on ihan varmasti syynsä, kun vaan jaksat muistaa sen.
Nimenomaan niillä huonoimmillakin asioilla.


Mun edellisestä elämästä oli vaikeeta lähteä, on/off suhde,ystävät ja terapeutti.
Silti pakkasin laukkuni, suljin asunnon oveni ja lähdin toiselle puolelle maailmaa kolmen päivän tuttavuuden mukaan.
Vois sanoo että synkkas.
Ehkä lähdin koska halusin muutosta.
Mulle ei luvattu pilvilinnoja, valkoista ratsua eikä edes kattoa päänpäälle mutta lähdin koska halusin ottaa riskin ja uskoa että mä pystyn.

Löysin aviomieheni.
Ongelma yleensä on kun joku ovi menee kiinni, jäät harmittelemaan sitä niin ettet tajua niitä ovia jotka on jo sulle auki.

Muutoksen, minkä vaan muutoksen kuuluukin tuntua.
Itkin silmät päästä monta kertaa kun jätin Suomen, äidin, isoisän, ystävät..
Yks kantaa mahassaan maailman ihaninta tyttölasta mistä iloitsemiseen en pääse mukaan fyysisesti.
Toinen menetti koiransa, ja kolmas löysi itselleen poikaystävän, asioita joihin mä en enää pääse mukaan niin kun mä haluaisin, itkemään sekä ilosta että surusta.
Eikä ne mihinkään silti jäänyt, ne ystävät lukee mun wedding whatsapp ryhmässä mun päivittelyjä teemaväreistä ja aatteita menusta.

Mutta itsekästä tai ei, missä mä olisin jos en tarttuisi hetkeen ja eläisi omaa elämääni, on se koetellutkin,  aikalailla vuosi sitten olin sairaslomalla, reseptilääkkeissä tuijottelemassa lasinpohjaan.

Mä tajusin onneks ajoissa kun se ovi aukes ja mun elämä muuttu.
Enkä mä sano että tämä olis ruusuilla tanssimista täälläkään ollu kokoaikaa.
Meillä on arki ja ongelmamme, kulttuurierot ja kielimuuri, väärinymmärrykset ja stressiä.

Olen oppinut avaamaan silmäni ja ottamaan sen vastaan positiivisesti mitä mulle ja meille annetaan. Matkalla sä tajuat ketkä on sun arvosia, ketkä on oikeesti sun mukana ja vilpittömästi onnellisia sun puolesta.

Me asuttiin aiemmin vuorilla, auto kaipas öljyä, jääkaapissa oli inkivääriä ja taskussa vitonen, ei tässä vieläkään linnassa asuta tai miljonäärejä olla mutta osataan arvostaa sitä mitä on aivan erilailla ja miten hiton monta ovea se kiittäminen on avannu.

Mä en ole vieläkään niin varma kun haluisin, enkä tiedä tulenko koskaan olemaan mutta mä menen sitä kohti kokoajan. Joskus unohdan itekkin vielä hetkittäin sanomani ja lukemani ja jään pyörimään harmistuksissani mietteisiini kunnes muistan että se kuuluu mennä näin, nauti matkastasi Ann-Marie.

Muistakaa olla kiitollisia.
Kaikella on ihan oikeesti tarkotus.

Kiitos äiti, kaikesta.Tähän asti ;)
Kiitos heidi kun sä jaksoit mua aina.
Kiitos mieheni.
Kiitos kun olet vierelläni, halaat minua kun vähiten sitä pyydän mutta eniten tarvitsen.
Kiitos rakas.

Ootte rakkaita. <3

Huomenna mä kirjotan vitsejä tää meni niin syvälliseks. Huh.

Hymyilkää ja uskokaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti